Michael Jackson kuoli jo - antakaa olla

Voi plaaplaa. Michael Jackson delas ja nyt on joka tuutti täynnä vaan juttua siitä ja sen kuolemasta ja elämästä ja hiteistä ja mistä lie.

Sitten on kyselyitä, että "miten Michael vaikutti sinuun" (ei mitenkää) tai "mikä oli paras biisi". Radiossa soi pelkkä Michael Jackson ja plaaplaa.

Äijä delas. PISTE. Antas asian olla ja sitten seuraavaan aiheeseen.

Kun se eli niin ei ketään kauheesti kiinnostanu ja nyt se kuolee niin kaikkia muka kiinnostaa joka asia ja pitää kaikki levyt jostain hankkia ja itkee ääneen kadulla ja toivoa julkista hautajaista.

Täytyykö tässä enää edes sanoa, että ei kiinnosta ja kaipaan jo uusia "uutisia" jostain muusta kuin muka valkoisesta ihme heebosta joka sekaantui lapsiin ja jonka nenä uhkasi tippua joka vaiheessa ja jonka lauluääni oli ihme hihkumista ja ...

I rest my case!

En keksi enää otsikkoja - tarvii otsikko generaattorin

Eilen tuli kätköiltyä päälle 16 km, silti pitää tänään mennä taas.

Tossa on nyt vihdoin edes pieni kuva meidän tatskoista (isommat kuvat on picasassa Koh Chang kuvien alla). Me siis otettiin vähä niinku samis tatskat samoihin paikkoihin meidän kinttuja, eli meidän kiinalaisen horoskoopin eläinmerkit. Mä(äää) oon vuohi ja A on lohikäärme. Että notta semmoset ne on.

Sitten tossa vieressä on näkymä meidän Bungalowin terdeltä, kuva meidän bungalowista ja maisema vielä illalla. Ei paha, eihän?

Mä vihdoin päivitin muutenkin lisää kuvia tänne.

Ilmailua

Helsinki International Air Show. Tänne on pakko päästä.

Ja lentotilanne livenä.

Ei muuta.

Polttarit

Lauantaina oli sitten Caron polttarit ja oli niin hauska päivä. Alotettiin päivä lasersodalla. Se oli niin kivaa! Oli aivan agenttimoodissa heti kun sut nakattiin aseen kanssa pimeeseen halliin. Kuumakin tuli. Mutta siis joskus pitää päästä toistekin.

Sieltä siirryttiin Stockmannille missä Caro teki ensilevytyksensä ja musavideo debyyttinsä. Ja sieltä ruokailemaan.

Illalla meillä oli hotelli Helkan penthouse sauna varattuna. Se oli makee mesta, siellä oli kymmenen hengen poreallas ja muutenkin todella siisti mesta. Sieltä me karattiin jossain vaiheessa sitten Circukseen.

Yöllä sitten A:n kanssa kotiin (ei, ei A ollut polttareissa, mutta Helsingissä toisissa juhlissa myöskin ;). Eilen olikin aika koomasta koko päivä kummallakin. Päivän urakka oli tilata pizzaa, muuten sitä ei sängystä pahemmin liikkunut. Ei vanha enää jaksa...

Viime viikon kätköilyt toi kävelykilometrejä nelisenkymmentä, mutta eilen mun pohkeet oli niin kipeet. Se taisi se sotiminen sitten ottaa pohkeisiin?
Mutta saavutimme 100 löydetyn kätkön rajan. Seuraava merkittävä raja on (kuulemma) sitten tuhat. Pitää siis jatkaa keräämistä.

Ainiin tatuoinnin rupi lähti. Se alkaa jo näyttämään tatuoinnilta, jei.

Haukilahti - Tarvo

Jos kello ei olisi tänään herättänyt, olisin nukkunut ties kuinka kauan. Kyllä huomaa, että taas aloitettiin "urheilu". Maanantaina käytiin Haukilahti kierroksella (11km) ja eilen Laajalahti - Tarvo kierroksella (15,5km). Jaloissa tuntuu ja tänään pidetäänkin sitten välipäivä. Aateltiin lojua pelaillen etu- ja takapihalla.
Ja tehdä hyvää ruokaa.

Eilen T&T:kin kävi meillä syömässä ja katsomassa meidän poppoon uusinta tulokasta. Me nimittäin ostettiin taas uusi robotti - Scooba. Se pesee lattiat... Kaikenlaista...

Tänään mä raahaan A:n mukaan pariin vaatekauppaan, koska mun paidat alkaa hajoilla. Samaten mun pitää sanoa hyvästit mun parhaimmille tennareille, kun niiden kantapööt meni rikkipoikki. Yhyy. Toivottavasti mä nyt saan shoppailukierrokselta jotain vaatetta mukaan tällä kertaa.

Hyvät Myöhäset Jussit

Juhannus meni aika lailla ajaessa. Perjantaina ajettiin A:n mökille Oriveden suuntaan, jotta saatiin likat hoitoon. Oltiin siellä yö ja lähdettiin lauantaina sieltä ajelemaan Ristiinaan. Ristiinassa T&T sai toisensa. Häiden jälkeen ajeltiin muutaman kätkön kautta takaisin mökille.

Sunnuntaina mökiltä ajeltiin Hämeenkyröön nakkaamaan likat äiteellensä ja sieltä sitten monien kätköjen kautta kotiin.

Oli kai jotenkin yliväsynyt kun ei illalla meinannut tulla uni silmään millään. Ronttikin mauku kuin viimestä päivää. Kai siksi että mä TAAS jätin ne ittekseen kotiin ja lähdin jonnekin.

Nyt väsyttää, mutta pitää saada elämä ruotuun ja lähteä kätkölenkille. Oli nimittäin juhlapuku jo hieman kiree loman jäljiltä. Kiloja on tullut ihan liikaa, niinkuin aina.

Huomenna T&T tuleekin sitten meille syömään ennenkuin lähtevät häämatkalleen.

Mun tatska paranee kai. Perjantaina se näytti pahalta, mutta tuuletin sitä parhaani mukaan viikonlopun yli niin nyt se rupi on sitten kuivana siinä. Kyllä on paranemisessa eroja ei voi muuta sanoa: Minä olen nähtävästi niitä hitaasti paranevia.

Koh Chang toisen kerran

Jaa-a. Olisikohan aika avautua lomasta. Tai hieman kirjotella muistiin...

Tällä kertaa saatiin lennoilla sinne ja takasin melkein upgradet joka tarkoittanee sitä, että taas oli koneet niin ylibuukattu että me istuimme business penkeissä mutta palvelu oli turisti luokkaa. Joten ei paha. Kummallakin matkalla pääsi siis kunnolla maate ja nukkumaan koneessa.

Tosin takastullessa oli taas Thaimaan päässä tämä vaate-episodi. Oltiin jo vaihdettu lentovaatteet kun nainen tiskillä kysyin upgrade selittelyn yhteydessä onko meillä takkeja. Sanottiin että on käsilaukussa koska koneessa voi tulla kylmä ja viimestään Suomessa. No se sanoi että pistäkää ne heti päälle. Ulkona oli vaivaiset +33 ja sisällä ainakin sama. Se kelpasi. Hikoiltiin hetken siinä takki päällä että saatiin liput ja laput. Saatiin tällä kertaa Fast Track passikortitkin millä sai mennä suoraan passitarkastukseen jonottamatta jossa eräs nainen hyökki perään ja sanoi että älkää sitten riisuko takkeja! ?!?!?!?!?? A:lla oli musta T-paita jossa oli pallon kuva. Siis pyöreä pallo ja mulla kokonaan musta t-paita. Ymmärtäsin käskyn jos t-paidassa nyt olis jotain kummaa kuvaa tai marihuanan kuvaa tai jotain, mutta....? Ja en mä lähde 10tunnin lennolle missään jakkupuvussa ja A lähde missään pikkutakissa??

No pakko se takki oli riisua kun päästiin naisesta eroon. Muuten olisi kuollut hikeen.

Kun koneeseen päästiin (pidettiin siinä takit päällä nyt ihan vaan varmuudeksi) niin ensinnäkin koneessa oli lähemmäs 40 astetta ja kuulutettiin että ilmastointi ei nyt toimi kun ei oo tarpeeksi virtaa. "Älkää riisuko takkeja!" joo.. Kuka ihme matkustaa takin kanssa maassa jossa on kokoajan +30 vähintään ja kosteaa ja haluaa sitten matkustaa se siisti takki päällä kuumassa koneessa 10h?? En ymmärrä.

Lisäksi ei meidän olisi edes tarvinnut näyttää siistiltä koska se business osa missä oltiin oli täynnä muistakin ylibuukattuja ei businessluokkalaisia jotka sinne lampsi shortseissa... En ymmärrä taaskaan.

Nooh, mutta itse loma. Koh Chang on sen 19h:n matkustamisen arvoinen. Tratiin lensi sellanen pieni ATR kone ja Tratin kenttä on jotain aivan mahtavaa. Asemalla ei ole seiniä. Katos tosin on. Toinen katos käsittää Check-innin ja toinen arrivalin. Sitten on vielä oma katos ravintolalle. Lentokoneeseen meidät vietiin sellasella pikkusella lilliputti junalla. Sellasella mikä menee jossain asuntomessuilla ja Vaasan keskustassa... Laitan kuvia myöhemmin.

Low season Koh Changilla oli hiljanen. Koko ranta oli oikeestaan meidän. Muutama hassu naapuri jossain. Bungalowilta mereen oli 10-15 metriä ja hiekalle pääsi suoraan terassilta. Aivan upeeta.

Me vaan lojuttiin suurin osa aikaa.

Yksi päivä oltiin Boat Tripillä. Koska aallokko oli niin iso ja laiva keinui aika hyvää vauhtia, 70% matkustajista oksenteli. Me ei onneksi. Snorkalus paikoilla oli tyynempää. Tuli taas nähtyä kaikkee outoa merimakkarasta mihin lie siellä uidessa.

Koska on sadekausi niin siellä satoi. Tosin se sade oli vain joinain harvoina öinä. Yhtenä yönä oli myrsky. Päivällä oli pilvetöntä ja aurinkoista ja hiki.

Mutta yhtenä päivänä satoi. Juuri sinä päivänä me otettiin mopo ja lähdettiin saaren toiseen nurkkaan missä ei oltu koskaan käyty. Päästiin sinne ja lähdettiin ajamaan sellasta kapeeta tietä keskelle sademettää. Tie kapeni ja mutkitteli. Välillä näki että tien (betonilaatan) alta oli maa lähtenyt osin vesien virtauksien mukana. Sitten tie muuttu hiekkatieksi, mistä hiekat oli lähteny veden mukana. Mentiin vielä hiukka eteenpäin epävarmoina uskaltaako enää mennä vai tuleeko kohta rotko vastaan että tie on mennyt rikkipoikki ja pinoon ja tästä voi tippua vuorta pitkin sitten alas.

Sitten olikin pakko pysähtyä. Alko KUNNON sade. Se piiskas niin kovaa, että heti alko jaloissa/tiellä virtaamaan vesi, eteenpäin ei nähnyt senttiäkään, piskot sattui iholla ja suojaa ei missään.

Laitettiin aurinkolasit silmille ettei piskot mee silmiin ja istuttiin mopon päällä ja venattiin. Jossain vaiheessa se hieman väheni niin että jotain näki ja lähdettiin ajamaan takasin päin. Sillon mua oikeesti hieman jo pelotti pelkästään se sade ja sitten se että meneekö se tie mistä me tultiin sen veden mukana ja tuleeko tuolta vuorilta jotain ton veden mukana meidän päälle ja ja ja...

Pois päästiin märkinä. Perille siis ei päästy sinne koskaan, siellä olis pitänyt olla Long Beach, jossa on jopa yksi bungalowi mesta ja sitten jooku Koh Changin muistomerkki. Ne jotka sieltä on vuokrannu bunglalowin niin haluisin tietää miten ihmeessa ne on päässeet perille...

Luettiin sen Bungalow mestan sivuilta että sinne menee päivittäin taxi. TAXI?! Miten ihmeessä joku uskaltaa ajaa siellä autolla? Tai edes olla kyydissä?

Mutta sitä moporetkee en unohda,

Muuten mä kävin parturilla leikkaan lyhyet hiukset (halvalla), on oikeen kivat ja sitten mä tosiaan otin tatskan. Tai me otettiin. Samaa stylee ja samoihin paikkoihin.

Eli mun tatuointi neitsyys meni nyt sitten. Ja se sattui, kyllä. Otettiin ne perjantaina (kun lähdettiin lauantaina) kun eihän sen kanssa saa olla auringossa jne.

A:n tatska on ihan OK parantunu ja vaikka mitä. Mun tatska on turvonnu ja arka ja kipee ja siitä tulee ihan sikana mustetta kokoajan.

Nyt lopetan täältä tähän kun en jaksa kirjottaa enää. Tainno pitää vielä työjuttuja kirjotella..

Lomakuulumiset

Terveisia taalta kaukomailta.

Lomalla leikkasin hiukset lyhyeksi ja otin tatskan.

Kohta pitaa lahta mantereelle, lentaa Bangkokkiin ja sielta kotiin.

Nonni, lähtö lähenee....

On ollut huono omatunto kun ei olla kätköilty sitten tiistain. Niinku siis ihan urheilun kannalta... mikä kyllä sinänsä on jo itsessään omituista. Kävelin mä eilen kauppaan, wow...

Värjäsin hiukseni oman väriseksi tossa toissapäivänä. Palasin blondista ja satunnaisista punapäisyyksistäni tummanruskeaksi itsekseni. Tai yritin. Ei se väri niin tasaisesti levinnytkään, jäi parit blondit raidat tohon eteen. NE on tosin onneksi niin raitoja (eikä läikkiä), että voin huijata ottaneeni parit blondit vauhtiraidat vaan. Ei saa kertoa kenellekään.

Mutta tässä istun viimeisiä tunteja töissä ennen lomalle lähtöä. Tekis mieli jo mennä kotiin pakkaamaan ja panikoimaan (ja syömään lettuja kun ne sielllä odottaa) mutta ei vielä voi. Pitää odottaa että yks lähettää tavaraa toiselle, joka tekee niistä jotain että minä voin tehdä sitten asiani loppuun. Sitten vielä pitää siirrellä keikkaa ja tehdä raporttia mitä jää nyt tekemättä jne jne..

Toinen omituinen juttu on, että lento lähtee tänä iltana yhdentoista jälkeen ja mä en ole pakannut ollenkaan. Yleensä mä otan matkalaukun viimestään päivää ennen kaapin viereen ja alan viskomaan sinne roinaa. Nyt moon parit mekot laittanu roikkuun kaapin oveen että ne tulee mukaan ja that's it. Tämä tarkoittaa sitä, että illalla mä pakkaan 2-3 kertaa taas. Sitten istun ja ihmettelen ja odotan että voisi soitella taxin. Rauhotun vasta kentällä.

Näin aina.

Mutta jee... lomalomalomalomalomalomaloma! Koh Chang here we come again!

And the life goes ooooonn..

Latotanssit oli, mutta meni aika vaisusti. Osa perui ja toinen osa tuli sitten kuskinsa (joka usein oli tyttöystävä/vaimo) kanssa, joten lähtivätkin sitten hyvissä ajoin. Sitkeät sissit jatkoi. Ei onneksi satanut, mutta eipä ollut sekään keli kun muina päivinä. Mutta kivaa oli ja makkarat tuli grillattua.

Sunnuntaina olikin kooma.

Mutta elämä jatkuu taas. Maanantaina töiden jälkeen tehtiin kätkökierros Laruun. On siellä kyllä upeita maisemia ja taas löytyi kaikkea ihan uusia mestoja. Kilometrejäkin tuli taas pauttiarallaa 15km.

Eilen kätkökierros tehtiin Bodomille/Oittaalle. Metässä tonkiessa iski hyttysiä jo kimppuun, mutta kumma kyllä en (vielä ainakaan) kutia pahasti (ja tarvi sitten nappia siihen). Tulipahan käytyä murhapaikalla ja sitten toisella puolella järvee ja käveltyä taaskin se 15km.

Tänään on jalat kipeenä. Eipä ihme. Eka lomailee, sitten on saikulla ja sitten yhtäkkiä kävelee N kilometriä viikossa. On kropalla hieman kestämistä.

Kätköily taitaa tältä viikolta olla ohi, kun tänään haetaan likat ja perjantaina onkin lähtö lomille. Siellä tosiaan pitää sitten käydä ne parit kätköt mihin kykenee (2 muuta vaatii melomista, sukeltamista ja mitä lie kiipeemistä niin niitä tuskin käydään katsomassa - ellei hulluus iske).

Lomia ootellessa siis ja silleen.

LArTOTAN33iT

Hyvää syntymäpäivää A!

Mä jo lahjoin A:n hieman etukäteen syystä että paketti olikin niin iso. Nyt on tollasen Cessna 182:n (onnellinen) omistaja. Eilen kätkö-dekoraatio haku -kierroksella oli sitten eka kerta kokeillen. Lopputulos oli, että ilmassa kävi, propelli rikki ja pientä säätöö vaati kotona kone taas.

Ei oo helpoimmasta päästä tollanen harrastus.

Kätköilty ollaan taas kovasti. Käytiin Otaniemen kierroksella ja taas tuli rampattu 12km. Eilen rampattiin sitten Riksun matkalla kätköjä jonkin verran.

Mutta mutta huomenna on Lartotanssit joten pitää tänään hieman siivota ja laitella pippaloita varten paikkoja, jotta lauantaina mä saan vaan laitella maalaisemäntä kuteet niskaan ja ootella pippaloita.

(joo meillä on taas teema ja pukeutumuskoodi)

Edelleen toivotaan ettei huomenna sada.

Updatumia

Sain mä A:n mukaan eilen kierrokselle, joka sitten olikin haastavampi kuin aateltiinkaan. Sport Trackeri mittas matkaksi hieman vajaa 10km ja maastossa koko matkan, enimmäkseen kallioilla kiipeilemistä tai muuten vaan vaeltamista ylämäkeen.

Joten mä olin väsynyt illalla. Siistii.

Ja kaikki kätköt löyty.

Tänään kai pitää rauhottua kun sataa (ja jalat ei jaksa). Ja kun bileetkin lähenee niin olisi aika hieman katsoa mitä pitää tehdä, mitä pitää vielä hankkia, mihin mitäkin laitetaan ja sellasta.

Ja toivoa kovasti, ettei lauantaina sada.

Huomenna Hot Pottia. Kiitos.

15 km

Raitis ilma väsyttää. Oltiin eilen A:n kanssa kätkökierroksella. Trackeri näytti hieman vajaata 15km kun palattiin kotiin. Otti hieman jalkapohjiin.
Lisäksi vielä kun suurin osa matkasta oli ylämäkeä tai kiipeilemistä kallion päälle.

Kyllä illalla väsytti ja olikin sikeetä unta.

Tänään mä koitan saada A:n mukaan 4:n kätkön kierrokselle, joista kolme vaatii taas kalliolla kiipeilyä.

Lostin finaali oli aika daa. Vähän liikaa tappelua ja räiskintää ja loppujen lopuksi selvis aika vähän ja enempi alkoi vaivaamaan taas uudet(kin) asiat. Ja nyt pitäs sitten odottaa taas puolisen vuotta, että se jatkuu. Plääh.

Karu totuus

Kesäjuhlat on peruttu

Joo-o.

Löp Löp

Me ollaan nyt löydetty 16 kätköä tällä viikolla ja muutamaa ei löytyny vaikka pengottiin. Eilen haettiin kätkö sellasen hyppyrimäen päältä ja voi sanoa, että se kiipeäminen hiekkakivimaassa melkein pystysuoraan sai mun pohkeet ja jalat hieman kireelle.

Mun kuntohan on ihan nollissa tän sairastelun jäljiltä. Mutta pikku hiljaa tästä taas ehkä... Mutta vaihngossahan tässä kuntoilee noita etsiessä ja kyllä se on aika koukuttavaa puuhaa.
Toissapäivänä oltiin 2,5h lenkillä ettien kätköjä ympäri Leppävaaraa ja Kiloa. Lenkillä olo sisälsi puussa kiipeilyä, mä pyllähin melkein ojaan, tonkimista ja Kilon kylähullun (omien sanojensa mukaan) tapaamisen ja kylässä käynnin studiolla (oltiin muuten monesti ihmetelty sitä taloa, nyy tuli sekin nähtyä).

Varma kesänmerkki on, että kaikki seurattavat sarjat menee tauolle. Katsomista odottaa Lostin kaksi osanen finaali jakso ja Ilmestyksiä (Apparations) viimeinen jakso (tuli kolmoselta)

Eureka ja Heroes taitaa olla jo tauolla. Dollhousea vielä tulee samoinkuin Fringeä. Kun nekin menee tauolle niin on virallisesti kesä.

Töissä menee hermot oikeen kunnolla. Onneksi on loma kohta ja voi painaa vaan punasta luuria työpuheluille.